Katselin tässä Project Runwayta. (Suomeksi ohjelma taitaa olla Muodin huipulle?)  Ohjelmassa minua kiinnostaa vaatteiden suunnittelu, inspiraatio ja toteutus, sekä tietysti valmiit vaatteet. (Idioottiohjelma kun koko ajan vähennetään porukkaa jolloin vaatemäärä on suppeampi. Toisaalta prosessia ehtii nähdä silloin enemmän.)
Kerronpa tässä salaisuuden, olin nuorena täysi tumpelo käsitöiden kanssa. Jos siihen ei kuulunut vasaraa, lekaa tai ilmapistoolia, en osannut. Barbeille yritin tehdä vaatteita; ne olivat suoria tuubeja jotka ei tahtonut mennä peffasta eikä tisseistä päälle ja oliva juuri niin rumia rytkyjä kuin voi kuvitella huonosti ommellun tuubin olevan tiimalasivartalolla. Äiti osasi ommella, hän teki meille ja minun nukeilleni vaatteita. Yritin minäkin, mutta tulokset ei aina ollut imartelevia, osittain myös siksi että olin kärsimätön lapsi. Kävin käsityökoulussa ihan pikkuisena ja siellä muistaakseni ompelin itselleni (neonvärisen tähtikuvioisen) collegepaidan. Varmaan ohjaaja tehnyt kyllä yli puolet työstä... Kiitosta sain ideoista, miinusta siitä että olin kärsimätön ja homssuinen työssäni. Ylä-asteella sain käsityöstä ihan hyvän numeron kun lupasin vaihtaa puutöihin enkä vaivata opettajaa enempää. Kaverillakin meni hermot minun kanssani siellä.
Nyt teen miltei kaikki vaatteeni itse koska olen lihava ja oudon muotoinen ja köyhä. Tehdessä oppii, jos ei muuta niin tekemään virheitä. Olen suunnitellut vaatteita pitkään itselleni, ja haaveissa on suunnitella ja toteuttaa vaatemallisto lihaville naisille. Pääosin päärynä- ja omenavartalotyypeille. Kaupoista ei löydy kokoa 50+ olevaa nättiä mekkoa, kaikki on muodottomia rytkyjä tai tehty korostamaan jokaista muhkua. Tai ne kuosit, mitä pahaa me lihavat olemme tehneet että meidän pitäisi pitää niitä vauvanvaipansisällön näköisiä kuoseja?! No, kuitenkin, jos tämän alkupuheen päästä pääsisin joskus asiaankin. Eli seuraan muotia ja muotiohjelmia. En ymmärrä muotia (ja harvoin muotiohjelmia). Toiset sanovat että muoti on taidetta, toiset että se on inspiraatiota omaan pukeutumiseen, toisille se on suora käsky pukeutua niin kuin catwalkillakin on pukeuduttu. Mutta muodissa tuntuu olevan niin vähän oikeita käyttövaatteita. Ja muoti on kokoa 32-43 oleville ihmisille. Kyllä, tiedän että kaikki voivat pukeutua muodikkaasti kun valitsevat itselle sopivia asusteita aj asioita kyseisen sesongin muodista. Mutta sitä juuri en ymmärrä. Pitääkö meidän pitää muotia vai vaatteita? Muodin pitäisi olla koko ajan uutta ja shokeraavaa, mutta se mitä käyttövaatteissa näkyy on vaan vanhojen juttujen kierrättämistä. 20-luku, 70-luku, 80-luku, 50-luku, paljetit over and over and over again. Ei se ole uutta eikä shokeraavaa, voiko se siis olla muotia? Vai onko muotia siis vain uudet vaatteet vaikka juttu onkin vanha? Auttakaa tyhmää!
Itse ainakin haluan suunnitella ja toteuttaa vaatteita jotka korostaisi ihmisen parhaita puolia ja ominaisuuksia. Tehdä VAATTEITA. Vihaan muotia.

Omalle kohdalleni omien vaatteiden suunniteluun costumer's guide on oikea kultakaivos. Olin pienenä enemmän poika kuin tyttö mutta pikkuhiljaa alkoi tissien paino painaa aivojakin ja kun tapasin aviomieheni hän antoi sen lopullisen potkun persauksiin ja teki minusta tosinaisen. Rakastan hameita ja mekkoja, leveitä helmoja, pitkiä pituuksia, korsettimallia, rypytyksiä, pitsiä ja ikuisesti viikinkikaftaneja. Yksikertaisuudessaan ja käytännöllisyydessään ne ovat täydellisiä. JA hameet peittävät huonoimmat ominaisuukseni; megalomaanisen naurettavan jättimäiset reidet. Hameet korostavat naisellisuuttani ja saavat aina sen tietyn ylpeyden itsestä aikaan. Hameet ovat alushameiden kanssa uskomattoman käytännöllisiä (oikein tehtynä) ja lämpimiä, niitä voi tehdä tuhansilla eri tavoilla. Joten lihavat naiset tunkisin teidät upeisiin mekkoihin, tunikoihin, paitoihin ja hameisiin; housuja en osaa suunnitella, tehdä enkä varsinkaan pitää.