Viro, Saaremaa 07/2011

Rankka kesä vaati rankan loman ja loman jälkeen vaadin jo lepoa.

Äiti kysyi lähenkö heidän kansaan Viroon ja se kuulosti hyvältä joten lähdin toki mukaan. Matkalaisia oli minä, äitini, isäpuoleni, tätini ja serkkuni. Ensin ajoimme Helsinkiin serkkulaan, ja sieltä sitten lähdimme aamulla laivaan. Herätys olisi ollut viideltä mutta minä heräsin jo kolmelta enkä saanut enää unta. Jonottaessa sateessa laivaan alkoi tulla huono olo kun ikkunoita ei voinut kovin kauaa pitää auki kun vesi satoi sisään heti ja ilma alkoi olla tunkkaista aja ahtaanpaikan kammokin jo muistutti olemassaolostaan. Pääsimme laivaan joka lähti myöhässä koska lastauksessa kesti niin kauan. Loistava alku ;)

Sitten pakkauduttiin uudelleen autoon ja odoteltiin ulospääsyä. Vasemmalla serkkuni Helena, keskellä pakokauhuinen äiti ja oikealla virnuilen minä.

Sitten alkoi pitkä ajomatka kohti Saaremaata. Oli sinne ihan asfalttitietkin mutta paljon oli tietyömaita.

Virsuun saavuimme viimein peput puuduksissa ja sitten me reitevät ja opisgelia (aikuiset ja opiskelija lipuissa) pakkauduimme lauttaan jotta päästään saareen. Rannikolla oli hyvin paljon näitä uusia tuulimyllyjä ja minä pelkään niitä aivan kamalasti. Tämä xkcd:n sarjakuva kiteyttää hyvin ajatukseni noista vekottimista. Tosin minä olen varma ettei ne tallo vaan irroittelevat päitä niillä lavoillaan.

Lautalla oli aivan älyttömän tuulista. nousin tästä vielä ylemmäksi ja kellohameen kanssa meinasi lähteä jo lentoon. Rappusia alastullessa oli pakko nojata tuulta vasten hyvin voimakkaasti ja pelkäsin koko ajan että tuuli laantuu ja lennän rappusista metallikannelle naamalleni. Siellä täti tiirailee Saaremaata. Väliähän rannoilla on vain 8 kilometriä, mutta kyllä tuolla lautalla ehtii rauhassa kahvit juoda ja maisemia katsella ennen kuin ollaan rannassa. Tämän(kin) jäökeen arvannette varmaan, ajeltiin vielä pitkä tovi ennenkuin saavuimme edes Kuressaareen josta kävimme ostamassa ruokaa ja jatkoimme majapaikkaamme Narvaan.
Kuvassa näette alueen joka on kahden saaren välissä. Monet kuvittelevat että se on silta, koska kartoissa näkyy vain tie saarien välissä, mutta se on ihan vaan tällainen tiekaistale meren keskellä.

Narvassa sitten oli silta- ja tietyö menossa ja meidän piti kaartaa pitkä lenkki että pääsimme majapaikkaan joka oli kiertotieliittymästä n. 100 metrin päässä, mutta koska joen yli oli vain heikko jalankulkusilta kiersimme kaksi kilometriä... Mutta pääsimme sentään perille. Porukat olivat vuokranneet meille hirsimökin. Se oli todella hieno, vasta hiljattain rakennettu ja vähän käytetty, haisikin ihan uudelta hirsitalolta.

Sitten pakkauduimme takaisin autoon ja palasimme Kuressaareen etsimään ravintolaa ja tutkimaan kaupunkia. Huomioksi; koko saarella ei kovin montaa kauppaa ollut, Kuressaari on koko saaren keskus. Mm. bensa-asemia on vain yksi kuressaaren ulkopuolella ja sekin pohjoisessa mahdollisimman lähellä rannikkoa. Ihmettelen että miten ei länsipuolella ole yhtään bensa-asemaa, joutuvat sieltä kymmeniä kilometrejä ajamaan vain tankillisen takia. Mutta niin, löysin pienen lankakaupan sieltä ja tietenkin piti ostaa 4 kerää paikallista villaa <3. Verrattuna suomen hintoihin ja muualla saarella oleviin hintoihin villa oli edullista. 200g:n vyyhti puhdasta paksua lampaanvillalankaa maksoi vähän päälle 3 euroa. Nyt miltei kaduttaa etten enempää ostanut. =) Ostin myös bambupuikot ja bambupyöröpuikot mutta pyöröpuikoista en ole lainkaan vakuuttunut. Tahtoo ne tikut irrota kiinnikkeistään koko ajan. Pitää liimata ne ja katsoa oisko jo parempi neuloa. Ostin myös ihan akryylilankaa (alle euron kerä) jolla teen itselleni huppua, piti saada joku käsityö matkalle kun alkoi ahdistaa ettei sormilla ole mitään tekemistä. Myöhemmin ostin eri liikkeestä myös raakavillalankaa ja Narvan kaupasta kaksi käsityölehteä. (Tuolta näyttää ihminen kun saa lankoja)

Mitäs sitten teemme kun kiertelemme paikkoja? Äitillä ja minulla on fiksaatio oviin. Kuvaamme hienoja ovia tai ikkunoita taloista, sekä arkkitehtuuria. Minulla on myös fiksaatio yksityiskohtiin. Varmaan ohikulkijoita huvittanut kun äiti, minä ja serkkuni olemme kaikki kolme kasassa kuvaamassa kukin omalla kamerallaan samaa kohdetta :D

Haapsalon matkalla viime vuonna kuitenkin huomasi kuinka erilaisia kuvia ainakin äiti ja minä otetaan. Äitillä on vuosia valokuvausharrastuksesta ja vaikka hänellä onkin käytössä vanha järjestelmäkamerani ei hän vielä sitä osaa oikein käyttää ja ottaa enemmän peruskuvia. Minä taas vääntyilen välillä maantasossa että saan JUURI SEN kuvakulman jonka haluan. Välillä taas on lainattava järjestelmäkameraa kun ei haluamaansa kuvaa vain pokkarilla saa. Yksi fiksaationi jälleen; tekstuurit. Otan paljon kuvia jotka kuvauksellisesti ovat huonoja mutta hyväksikäytän niitä kun opettelen piirtämään.

Vierailimme myös kuressaaren linnassa. Kaunis paikka oli. Rakastan linnoja! Romantisoin aina pihalla fantasiatarinoita joita olen kuvitellut tai lukenut ja kuvaan paljon ja imen tunnelmaa että saisin kuvattua tunnelmaa ja paikkoja omissa novelleissani paremmin.

Tuli myös paikallisia erikoisuuksia vastaan; Hassu oksa, joka oli ihan kiemuralla sekä hurrrja talonvahti!

Sitä meni aika pitkälle iltaan että olimme lopulta univaiheessa, kävimme vielä saunassa illalla, hirsimökissämme oli oma saunakin. ;) Olin hereillä 21 tuntia hektistä aikaa. Meni pää hiukan puuroksi siinä. Aamulla sitten miulle liian aikanen herätys ja aamupalan jälkeen; MATKAAN!

Kiersimme Saaremaan etelä- ja lounasosaa. Ensin tietenkin piti vähän katsella rantaa kun kerran meren äärellä minä, äiti ja Hannu kerrankin ollaan. Ja meidän suvun naisilla on jokin fiksaatio myöskin kiviin... Rannalla ensimmäisiä asioita mitä huomasi oli kauniit kivet. Sieltä sitten jatkoimme saaren eteläisimpään kolkkaan, saaren "jalkaan". Oikea majakka! <3

Aivan ihana paikka. Meri avautuu kaikkialle, aurinko paistaa, tuuli tuo suolaisen meren tuoksun. Maa on täynnä valkeaa sileää kiveää, simpukkaa, hiekkaa, kukkia ja fossiileja. Tämä on myös ollut sotilaallisesti jokin paikka jossain sodassa. Varmaankin venäläisten ja natsien välillä käydyssä, en muista. Bunkkerien raunioita ja veneenlaskupaikkoja sekä ampumabunkkereita oli siellä täällä niemessä.

Tuolla ihan päässä piti päästä käymään vaikka oli jo nousuvesi tulossa ja se hiukan nostikin vettä niin että kengät pääsi kastumaan. Minäkin halusin todisteita että olen siellä ollut. Vielä kun osaisi olla luonnollinen kameran edessä. On vain aina se tunne että olen todellakin väärällä puolen kameraa.

Ja sieltä tullaan kastelemaan varpaat.

Majakan jälkeen ajoimme hetken tullaksemme karttamme mukaan "to a quite nice place". Se oli todellakin quite nice, omituinen, ehkäpä hyvin turha mutta... hassu. Se paikka oli ihan täynnä tällaisia kivikasoja;

TIetenkin meidän piti saada sitten oma! Varmaan koko paikka lähtenytkin siitä että joku tehnyt vaan kasan ja loput on matkinut ja sitten siitä on tullut asia joka pitää tehdä kun kaikki muutkin.

Osaan oli jätetty muistokirjoitus, osaan oli tehty fallossymbolit huipulle, osa oli oikeasti todella suuria ja paksuja, miltei kaksimetrisiä. Tämä kiinnitti minun ja äitin huomion; sekaan oli laitettu luuranko. Selkärangasta ja kallosta mie arvelisin ainakin että jokin merenelävä jolla on isot evät se olisi ollut. Ei, tuossa ei ole sen selkäranka, se oli kasan takapuolella, tuo on ihan keppi.

Sitten autoon ja kirkkoon! Rakastan suuria, vanhoja lehtipuita. Sitä aina odottaa että jossain vilahtaa keiju. Jälleen piirrustukseen apukuvia, mutta kaunis paikka se oli nevetheless.

Takaisin autoon, takaisin matkaan. Tässä välin kävimme eräässä pikkukylässä ja sen kirkossa myös tutustumassa. Siellä oli vanha nainen joka ei tykännyt siitä että Virokin liittyi EU:hun.

Pitkä päivä jo katseltu, eiköhän ole aika syödä ja nauttia hieman merinäköalasta kun saarella kerran ollaan. Etsimme paikkaa piknikille ja näytti yksi suosittu uimapaikka autojen ja ihmisten perusteella olevan joten kokeilimme sitä. Pientä metsäpolkua pitkin metsämansikoiden tuoksuessa...

Ranta oli kaunis, merivesi oli lämmintä, hiekka kuumaa ja pehmeää.

Jatketaanpä päivitystä tällekin tarinalle... Yksityiskohtia tosin en enää muista. Tein pitkän päivityksen ja netti söi sen niin meni hetkeksi hermo tähän touhuun.

Mutta jatketaanpa; Tällainen perhonen tuli vastaan kun rannalta lähdettiin. Jos joku osaa kertoa mikä tämä on olisin iloinen. Kaunis väritys niin piti saada kuvia.

Tähän väliin ei olekaan autokuvaa :O Mutta tässä oli meidän seuraava pysäkkimme kahvia etsiessä; Itseasiassa tämä saattoi olla ennen rantaa myös, ei mitään hajua enää.

TIedättekö mikä tämä on? Se on rakennuksen seinä. Minäkin haluan näin ihanan seinän meille! Aivan eri luokkaa kuin tiili- tai lautaverhoillut talot! Hannu tuumasikin heti ensimmäisenä että me naiset pidetään näppimme tuosta erossa, näitä kiviä ei raahata autoon. (Eikä niitä saanut kaltareiden välistä pois)

Pakkautukaamme autoon, tämä on ennen rantaa koska on suklaat kädessä, kävimme kaupassa. Mutta tuoltakin ajoimme sitten ja lähdimme kohti kuressaarta koska alkoi polttoaine loppua ja bensa-asemaahan ei oi olla läntisellä puolen saarta lainkaan.

Minä halusin ehdottomasti turistikartassa esitellyn kiven nähdä joka on kuulema "Päätön paholainen aj hänen hevosensa". Ja tadaa! Tässä se on; (En minäkään ollut uskoa silmiäni, hienoinen pettymys, mutta naurut tuosta sai) Tätini siellä yrittää keksiä mitenpäin piru ja hevonen tuossa olisi.

Sitten palattiin takaisin mökille, tässä kiertotiemme. Marshmellow ja saltrice. ;)

Ruma kala! Ruma kala! Kampelaa otettiin kilo, maksoi muistaakseni jotain 3-4 euroa savustettuna... Ulkonäöstä huolimatta ihan hyvää kalaa. Hyvin vähänhän siinä lihaa on mutta kyllä sieltä saa akluttua itselleen tarpeeksi.

Näin käy kun luvataan pilvistä päivää ja kävellään aurinkorasvatta meren äärellä. Onneksi otin yleisrasvaksi auringonoton jälkeen soveltuvaa hyvin kosteuttavaa voidetta että ainakaan itseltäni ei iho kuoriutunut. Kumman riittoisaakin tuo on, lotrattiin koko joukko tuota ihan urakalla ja purkki on vasta puolillaan.

Minä halusin jäätelöä joten pieni kävelyreissu kyläkauppaan. Oikealla pusikoiden takana on hostellimme ja minä olen miltei tiellä asti josta kiertoreitti lähtee. Kyllä, matka olisi ollut lyhyempi... Tuo silta oli hassu ja huojuva, sitä ei ole oikeastaan mitenkään tuettu joten notkui ja natkui jalkojen alla.

Halusin vielä lähteä tutkimaan hieman ympäristöä. Hylättyjä taloja oli aika paljon, tai ainakin joiden pihat olivat kasvaneet täysin umpeen. Voihan olla että joku jolla ei ollut autoa saatoi asua täällä. Pihalla oli kyllä uskomattoman kaunis puolikuun muotoinen allas joka oli täynnä heinää ja sammalta.

Köyhän ja rikkaan puutarhanhoitoa. Miltei jokaisessa pihassa oli jotain kaunistuketta, oli kuinka ränsistynyttä tahansa mutta jos siellä asuttiin niin pihassa oli jotain kaunista. Hienommalla alueela puutarhat olivat välistä todella upeita.

Monilla oli myös perinteinen olkikatto vielä päänsä päällä.

Seuraavana päivänä oli kotiinlähdön aika mutta tie jota pitkin oltiin tähän mennessä kulettu oli poikki ja ei oikein ymmärretty missä oli kiertotie. Löydettiin se hetken harhailun jälkeen onneksi.

Kävimme Kuressaaressa vielä ostoksilla. Löysin tahtomani kangaskaupan mutta pellava ei nyt niin edullista ollut joten jätin ostamatta. Tallinnassa olisi ollut eräässä puodissa -50% alennus mutta oli ehtinyt kiinni kun sinne asti päästiin. Torillakin kävimme josta löysin itselleni puusta tehdyn kamman. Kuvasin (taas) taloja ja puita jonka jälkeen kävimme vanhassa tuulimyllyssä (ei ole pelottava, vain uudet on) kahvilla. Hauska paikka oli se.

Siellä oli aivan yli-ihania lammastuoleja! Pitää itse askarrella tällainen lehmäversio itselle.

Täältä lähdettiin vielä turistipaikkoja katselemaan, ensimmäisenä kenguruita. Paikka olikin isompi mitä ajattelimme. Samoin Emut ja niiden munat.

Poikaset olivat aivan älyttömän ihania vipeltäjiä! Ja hirvitäviä linssiludeja. taaperrettiin, pyllähettiin, tökittiin toisia...

Sihteerilintu. En muista tarkalleen mikä näiden nimi oli, taisi alkaa n:llä?

Ne oli... omituisia. Ja niillä oli aivan älyttömän pelottava maanin virne. Tuijotapa hetki tuota naamaa ilman että alkaa naurattaa tai ahistaa..

KENGURU! Tuo on hassu tuo häntä, laahaa vain perässä. Olivat aika nuutuneen oloisia helteestä vaikka luulisi että ovat siihen tottuneet. En ole kenguruita (vielä) tutkinut sen kummemmin.

Tietenkin siellä oli myös poneja;

Seuraavana linnan raunioita joita vasta entisöitiin, paljoa ei rahotuksen puutteessa oltu päästy tekemään ja työt seisoi. Mutta jotain jo pääsi näkemään. Tässä kävellään siellä linnan ylemmässä osassa, varmaan maataso. Alla oli katakombeja.

Hannu ja minä kierrettiin ulkokautta alas, äiti ja Eeva tulivat sisäkautta rappusia pitkin. Minusta kivilinnat on ihanan näköisiä. Se karuus, kylmyys ja askeettisuus <3

Ikkuna sisäpuolelta sekä ulkopuolelta. (Hieman tärisyyt käsivaralla pokkarilla pimeässä...)

Matka jatkui ylös ylös... ruokailemaan. Paikka oli satamaklubi, hieman rähjäinen ja hidas, mutta ruoka oli herkullista.

Sitten ajeltiin lautalle. Alkoi jo kaikkia matkustus väsyttää.

Sitten vielä yli 100km Tallinnaan... Perinteisiä tuliaisia ja laivajonoon odottamaan. Väsymyksen ja pienen toisiimmu ärtymyksen kyllä huomasi juttujen tasosta. En kehtaa nitä esitellä tässä mutta paskasta naurua riitti.