Ajattelin että pidän möhnäpäivän; istun koneella, luen sarjiksia, neulon. So far so good.

Sitten tuli uusi viherpiha ja kuhan saan ruuan kypsäksi (tomaattipapukeittoa, suosittelen) ja syötyä pitää lähteä kuvaamaan pihaa ja kaivamaan paskakaivojen ympäristö auki että teen siihen kukkapenkin kun on kallio näkyvssä ja siinä on paljon rikkakasveja, lupiinit ei katoa vaikka siitä ne kaivaakin pois. Samalla ajattelin että yritän jaksaa kuvata ja päivittää miten puutarhanhoidossa ummikko ja köyhä ihminen luo unelmien puutarhaa yksin apunaan vain lapio ja kuokka ja kova savimaa. Tänä keväänä avuksi kyllä olen pyytänyt multakuormaa. Hiekka- ja sorakuormakin auttaisi mutta nepä maksaakin jo enemmän.Ja menisi pihalle ja tielle ensin niiden parannukseen.

Mutta tänä vuonna lähdetään tästä:

Kurjenmiekat nousee myös jo kivasti. Vettä riittää nurmikon joka madalteessa.

Jotain nousee myös kukkapenkissä. Mitä, sitä saapi jännittää, mitään muistikuvaa mitä kaikkea tuonne on tullut tungettua.

Ensimmäisenä vuotena täällä rakensin heti kivimuuria ja kivikkoa sen taakse johon voi laittaa sitten kaivikkokasveja. Liitosaineena käytän savea suoraan maasta. Kun kaivan kukkapenkkiä otan samalla märkää ja liistermäistä savea sieltä sankoon ja sitten sillä muuraan kivet paikalleen. Jo toisen talven pysyneet hyvin ja sammaloituu kauniisti. Päälle on tarkoitus tehdä betonista pitkulainen ruukku johon laitan sinilaakakatajaa jos ne nyt tuolla varastossa talvesta selvisi. Oli pojat kasanneet rojua päälle ja sinnehän ne sitten unohtui kastelematta...