Otin vastuukseni tänä vuonna järjestää makean puolen joulupöytään.  Luvassa on jouluisia kaurakeksejä kardemummalla, kanelilla, karpaloilla ja kookoksella maustettuna sekä omenaista toscakakkua, itse kehittelemiäni suklaa-appelsiinimousseleivoksia, karpaloista tehty banoffee sekä tuulihattuja jotka voi täyttää erimakuisilla rahkoilla.
Huomenna lähden kohti äidin asumusta joulun viettoon Tupin kanssa ja jätän Juhan ja Roran tänne taloa hoitamaan ja joulua pakoilemaan. Sen verta miestä jouluun päin puksin että tein pienestä koristemuovikuusesta sille joulukuusen. Mies oli ostanut mustia sydämiä jotka ripustin oksille ja pyörittelin pinkin ledinauhan jouluvaloiksi. Mutta niin, koska lähtö on pian ja kiirettä on muutenkin siellä valmisteluissa tein jo keksit ja tuulihatut valmiiksi tänään.

Keksit ovat yksi luotto-ohjeistani. Nyt oli tämä keksikauha testissä ensimmäistä kertaa.

Sillä saa loistavasti samankokoisia nokareita aikaan, mutta tahmea taikina irroittajasta huolimatta välistä lähtee nihkeästi ja menee kauhan ja irroittajan väliin estäen sen vapaata liikettä. Hyvä keksintö vaikka kaukana täydellisestä.

Ja valmiit tuotokset; 

Yritän muistaa laittaa reseptin tänne tässä lähipäivinä.

 

Tuulihatuista minulla on aina ollut käsitys että ne ovat vaikeita ja mystisiä asioita joita vain huippuleipurit osaavat tehdä. Kuin macaronitkin. Tuulihattuja en ole koskaan syönyt enkä tehnyt, macaroneja olen syönyt ja tehnyt ja epäonnistunut niin että nakitkin nauroi. Noh, urheasti kokeilin tuulihattuja ja nämähän ovat äärettömän helppoja tehdä! Ja nopeita ja aika vaivattomiakin. Ekä hiukan liikaa maistuu muna noissa miun tuotoksissa läpi mutta täytettä kun laittaa niin maku tasoittuu. Laitan näidenkin ohjeen myöhemmin. Tässä ovat pellillä voideltuina. Pistin jo hetkeksi uuniin kunnes muistin että nämähän piti voidella. Munakelloa ei enää meillä ole ja tietysti unohdin katsoa kelloakin kun uuniin pistin että piti ekalla kerralla mennä mututuntumalla... :S Tyhmää sakotetaan.

Onneksi onnistuivat nätisti.