Marimekkomukit on miehen mukana elämääni tullut. En ole kovinkaan Marimekon ystävä. Mieluumin vaikka muumimukit. Mutta mies on tykästynyt niihin. Samoin kuin opiskelijaboksinsa valkoiseen karvamattoon joka on kerännyt itseensä uskomattoman määrän kaikkea jota ei saa imurilla, hakkaamalla, lumipesuilla, MILLÄÄN pois. Mies tykkäsi siitä mutta kun tarpeeksi niistin verta ja tukehduin sain tahtoni läpi ja matto meni varastoon. Siellä se on edelleen. Olkaa hiiret edes kerran hyödyllisiä ja syökää se pois. >.<

Omista tavaroista yritän viskoa jo kaiken turhan pois... monta säkkiä mennyt kirppikselle jo tavaraa!