Tulin viikonlopuksi äitini tykö ompelemaan hänelle hameen kun halusi sellaisenkin käyttöä opetella. Ihan yksinkertaisen a-linjaisen hameen kahdella vastalaskosvekillä. Kyllä siihen silti pelkkään ompeluun koko päivä meni hyvin tehokkaasti. Yhtenä iltana tein sovitus- ja testikappaleen, toisena tein kaavat ja kolmannen ompelin. Tyytyväisiä ollaan lopputulokseen vaikken mittatiluksena olekaan paljoa vaatteita tehnyt. Nyt aattelin että voisin ottaa hänestä mitat ja kokeilla suunnitella, kaavoittaa ja tehdä tunikan hänelle. Siinä on minulle paljon opeteltavaa (olen surkea kaavoittamaan koska en osaa hahmottaa kokonaisuutta kaavasta kunnolla) ja hyvällä tuurilla saan tehtyä kaavat tunikaan jonka voi sitten ommella äitille kunnollisesta kankaasta. Testit teen aina matonkudelakanoista. Myö kun ollaan tällaisia pyöreitä ja selättömiä isotissisiä lattapeppuja niin ei tahdo hyvännäköisiä vaatteita saada sopivina. Olisihan tuo varmasti muillekin omenoille iloksi jos saisin suunniteltua omenavartaloa imartelevan malliston. Mutta nyt ei saa vielä ajatella sellasia työksi, rauhassa pitää kaikki ottaa ja keskittyä arkeen ja taloon.

Täällä olen äitin Viherpiha -lehden kasoja selaillut läpi ja tehnyt muistiinpanoja mitä kaikkia kukkia tahdon pihaan ja mitä ideoita voisi käyttää ja olen tullut tulokseen että meidän piha on AIVAN liian pieni! Eihän sinne mahdu kivikkoputarhaa, nurmikenttää, kasvimaata, marjapehkoaluetta, puita, viidakkoa, lampea, huvimajaa...  Liikaa kaikkea mitä tahtoisin! Kivikkopuutarha on jo aloitettu, mutta pitännee sekin kohta muurilla suojata kun koirista on NIIN kiva juosta siinä kivien päällä ja ne multaisat ja kukikkaat kohdat on vaan viilentäviä ja mukavampia tassuille... Ja mami huutaa kauhuissaan ja koirat vaan heiluttaa häntää että "Tässähän minä mami, rapsutapas nyt kun ollaan samalla tasolla". Ei ole mennyt perille ettei se ole koirille sallittu paikka. Norjanangervotkin yrittävät syödä mokomat. Jänisvahinkoja aj myyriä ei ole tontilla näkynyt mutta nyt nuo kaksi syö kyllä niidenkin edestä tuhoja.
Nyt olen ajatellut että pitää siihen kivikkopuutarhaan tehdä aurinkoa kestäviä kukka-asetelmia kuusen suojiin ja sitten tulevalle kukkulalle tehdä monipuolisesti kukkiva kukkameri. Siitä voisi sitten jatkaa oleskelualueen koivujen alle johon saisi tehtyä ruukuilla penkin jatkoa ja se siitä sitten häipyykin aitan vieruiselle kukkapenkille. Kaivetun ojan ylle on tulossa silta ja sen molemmin puolin ajattelin kaaria joihin tulisi köynnösruusuja, mutta ehkä kärhöt kestäisi paremmin siinä kohdin, kun niin avaralla paikalla talvea ajatellen on. Suojaahan siihen tulee mutta silti... en tiedä. Jonkinlaista kukkapenkkiä siihenkin suunnitteilla aj oja pitäisi kuopia siistiksi ja asentaa siihen maisemointikangas pohjalle ja sitten latoa kiviä että kun keväällä se nousee täyteen vettä se ei olisi liejuoja vaan edes yrittäisi olla vesielementti kun muunlaista ei kait oikein saa. Pitäisi käydä katsomassa niitä vanhoja siltarumpupylväitä jos sellaiseen saisi lintujen uima-altaan, jos matalalle tekee vesielementin se pitäisi tehdä corginkestäväksi ja -turvalliseksi. Ja tuntuu ettei idioottivarmakaan ole oikea ratkaisu, ne kaksi kun on tehneet idiotismista suorastaan taiteenlajin.
Mutta katsellaanpa ensi viikolla kun voi kahlata siellä pihan hangessa muistikirja kädessä!