Kerrankin olin rohkea enkä kysynyt saako lähteä mukaan vaan ilmoitin että minä tulen myös vaikka tilaa ei ollutkaan. Aina sitä jonkun syliin mahtuu ja metsässä kuitenkin juoksen (ja juoksin) kameran kanssa ettei sitä autossa ehdikään istua.

Herätys oli kuudelta aamulla. Kahteen päivään ei ollut montakaan tuntia unta takana mut silti piti vääntäytyä ylös. Ei tämä jatkuva kotona yksin olo ihan aina maistu.
Pakattiin autot kyytiin ja lähdettiin ajelemaan. Onneksi pakkasin 4 paitaa päällekkäin kun aamulla oli pakkasta.

Ei ehditty kun purkaa auto ja päästä hieman eteenpäin kun jo kabiini täyttyi savusta; vinssi oli oikosessa ja johdot suli. Eli johdot irti. Ensimmäiset oltiin joilta jotain hajosi ;)

Vakioautoille hieman liian syviä ojia oli paikoittain, onneksi on vinssit ja toisesta autosta sai myös vinssiapua.

Meillä oli 6x6 Volvo alla isoilla renkailla, ei ollut ojan ylittäminen ongelmana. Itselleni se tuotti kyllä kylmät ja märät sukat ja kumpparin täynnä vettä. Ei ollut suon reuna niin pitävä miltä näytti ja humpsahdin sinne polvea myöten. Kylmää. Piti aina välillä käydä toisten autossa lämmittelemässä että saisi verenkierron takaisin. Onneksi kumppari myös pitää lämpöä että kunhan suoveden sai lämmitettyä oli loppuaika varsin mukava olla.

Ja tulihan se toinenkin varikkopysähtyminen jo alkuun; rengasrikko.

Ojan ylitys ja ojaan jumitus.

Sähköjä korjattiin sillä aikaa kun toiset ylitti puroa. Onnistuneesti, kuten myöhemmin kävi ilmi. (CD-soitin onneksi toimi koko ajan)

Nissania hinataan (taas)... Näin käy kun ajaa rehellisesti vakioautolla ja vakiorenkailla.

Volvo...

Orkkisautoilijoita, tällasen vm. -83:na miekin halluisin itelleni.

Joskus matka vaatii paljon vinssaamista.
 

Kolme oli tullut mukaan mönkijöillä. Ensimmäinen sai nostamalla omansa yli, jälkimmäiset auttelivat vinssilä itseään.  Lapsiakin oli jo mallia ottamassa ja näyttämässä.

Portaalipatrolli pysähtyi. Banhardi irtosi. Ensimmäinen yritys korjata oli pikkuliinalla, mutta ei montaa metriä sillä päässyt eteenpäin, isolla liinalla sitten alkoi jo pysyä.

Ja kun tämä korjaus oli tehty, oli akku tyhjentynyt. Pelastusjoukot soitettiin paikalle.

Välillä piti tankata kuljettajia ja appareitakin. Tulta, savua, makkaraa ja eväitä.

Nissani jumissa. Toiset kokeilli suuremmalla vauhdilla, mutta päätyi vinssattavaksi silti.

Isorenkaisemmat taas vain hiippaili yli ja hyvn pääsi.

Ei säästynyt volvokaan hinaukselta muutamissa kohdin.

Paluureitti olikin sitten sama kuin alun tuloreitti.

Nissani jumahti kiinni entisen sillan jäänteisiin. Eivät tahtoneet itsestään lähteä alta niin korjattiin pois.

Toisille olikin sitten tasoiteltu tie.

Autojen ulkonäköä safarin jälkeen... poikkeuskin löytyy.

Was fun. Kiitokset ISORY:lle ja ajajille!

 

Kaksi autoa tosin jatkoi vielä matkaansa. Valmistaudutaan vinssaamaan puron yli, ei ollut syvyydestä ja maan kestävyydestä tietoa.

Ja nätisti se nousikin yli.

Aika volvon tehdä sama temppu.

And to fail. Kumman paljon maata se vinssi silti jaksoi puskea edessään.

Mutasporea, se kai oli matkan tarkoituskin. Miulta meni täysin ohi koko jatko, olin jo vienyt tavarani rekkaan että lähdetään kotiinpäin kun tajusin että pojathan kääntyy metsään...

Ojaa testattiin onko syvä. Ei hirveän ollut. Ajamalla ylös.

Ja sitten loppui meidänkin ajelut, pojat onnistuivat repäisemään taka-akselin. Autot kyytiin ja unille.

 

Ja en mie pelkästään autoja ja miehiä kuvannut, kattelin mie luonnon kauneuttakin siellä;