Miettinyt internettiä ja sosiaalista mediaa. Sitä ei pääse nykyään pakoon ja oma sosiaalinen elämäni on kirjaimellisesti netissä. I'm a sucker for the IRC. (Internet Relay Chat)

Ihmiset ovat hyvin avoimia internetissä koska se antaa anonyymiyttä, suoran kanavan sanoa mitä haluaa ilman että miettii ensin mitä sanoo. Se on netissä paljon helpompaa. Ruumiinkieli puuttuu joten pitää puhua enemmän? Ja jokainen voi olla oma "kuuluisuutensa"; kilpaillaan monta seuraajaa on Twitterissä tai facebookissa (olen saanut käsityksen että MySpace ei ole enää suosiossa?).
Varjopuolena on se että ihmisiä myös tarkkaillaan enemmän j toleranssit on alhaalla, valitat rankasta päivästä töissä ja saat potkut. Negatiivista imagoa. (Totta kai joka työpaikassa on vaikeat päivänsä! Kuka idiootti luulee että ihminen rakastaa joak päivä mitä tekee ja kaikkea ympärillään?) Varjopuolena on myös seksuaalirikolliset, häiriköt sekä ahdistelijat. Mutta silti, sosiaalinen media on "kuumempaa hottia" kuin koskaan. (Anteeksi nuoret jos sanonta n vanhentunut, olen tippunut kärryiltä ennen kuin ehdin edes kohdusta ulos)
Ihmiset tekevät jopa työkseen blogeja ja videoita joissa kertovat mielipiteitään tai jotain viihdyttävää. Yleensä nämä ovat provokatiivisia, että keskustelua syntyy. Tavanomaisuudella ei pärjää. Muutenkin, kaikesta kerrotaan. Facebook on käsitykseni mukaan täynnä päivityksiä "Söin kanaa lounaaksi.", "Käyn vessassa, brb.", "Lol katsoin peiliin" jne. turhuuksia. Kirjoitetaanko näitä siis vain sen takia että siellä on tavaraa jota ihmiset lukevat? Jos sieltä vaikka tulisi jotain mielenkiintoista?

Minä olen twitterissä. Minulla on 7 seuraajaa. Kaksi heistä on kavereitani, joista toinen on tuumannut että jättää twitterin rauhaan ja ollaan mieluummin IRC:ssä, mutta roikuupahan seuraajana silti. Twiittaukseni ovat maailman tylsimpiä ja ilmestyvät harvoin; "It's a miracle people!I was in bar last night longer than 15 minutes.", "I love these mornings when after waking up I can just lay inside my two blanket cocoon.Warm and fuzzy..", "My Fiona Apple CD's has arrived <3 The best way to spend money; good music.". Ja silti minulla on 7 seuraajaa. Jotenkin hieman säälin heitä, onko heidän elämänsä niin tyhjää että tällaiset twiittaukset ovat seuraamisen arvoisia? Vai onko kyse siitä etä on... sosiaalisesti aktiivinen ja oppivainen jos seuraa kaikenlaista? Se on kilpailu?
Kirjoitan tätä blogia. Kirjoitan varovasti. Olen jatkuvasti tietoinen että kaikki mitä kirjoitan tänne voidaan pitää todisteena myöhempää käyttöä varten. Mikä menee nettiin ei poistu sieltä koskaan. Olen sen nuoruuden tempauksistani oppinut... Mutta ajattelen myös sitä että tulevat työnantajani etsivät minusta ensimmäisenä tietoa sosiaalisesta mediasta, mitä haluan heidän lukevan? Tiedän että joissain asioissa olen liian varovainen, paranoidi ehkäpä, mutta huutelisinko samoja asioita naamakkain? KYLLÄ: naamakkain voi sanoa mitä siinä seurassa sopii. Se puuttuu sosiaalisesta mediasta; et voi vaikuttaa kenen kanssa olet vuorovaikutuksessa, kaikki voivat lukea sinua. Toki voit tehdä facebookissa kai ryhmiä tai jotain jolla jotenkin kontrolloida asiaa, mutta yleisesti olet kuin suurissa juhlissa joissa on paljon tuntemattomia. Ilmoittaisitko siellä kovaan ääneen että aiot syödä kaalia vaikka se pierettää? Minä en.
Mietin vain että olisi toisaalta mukava sanoa mitä mieleen juolahtaa mutta kuuluuko esim. sairaushistoriani kenellekään, kuuluuko se kenellekään olenko maannut poikasi kanssa, olenko lyönyt jotakuta, olenko kiivennyt kelan katolle huutamaan, olenko ollut sylkykilpailussa kunnantalon katolle. Eikö varkaatkin saa uuden mahdollisuuden yhteiskunnassa? Merkityllä rekisterillä mutta heille ei isketä leimaa otsaan. Ja me itse lyömme leimamme omaan otsaamme. Arjesta on sinänsä vähän kirjoitettavaa, se on arkea. paitsi se mitä syö ja suoliston toiminta. Onko se siis turvallista sanoa?
Mutta että meidät leimataan tunnekuohujen perusteella, jos kirjoitan tänne kuinka haluaisin räjäyttää koko planeetan ja tuhota ihmiskunnan, millaisen kuvan se antaisi? Agressiivisen ja vihaisen, ehkä arvaamattoman. Jos työnantaja lukisi sen hän ttaisi mieluummin jonkun joka syö kaalia vaikka se pierettääkin heitä.

Haluaisin monesti räjäytää planeetan. Ihmiskunta turhauttaa koska kauheuksilla mässäillään ja julkkiksilla, maailma tuntuu niin kieroutuneelta ja sairaalta. Se on. (Siinä, sanoinpas sen julkisesti aatteli muut mitä vain!) Onneksi on myös hyviä ihmisiä. Muistan lämmöllä heitä joiden kyydissä olen liftannut. Siellä on uskomattoman ihania ihmisiä, hassuja, pelottaviakin. Terveisiä Varkauteen ajavalle miehelle jolla on ruskeat hiukset, kamalasti hilsettä ja joka kiipeää savupiippuihin! Terveisiä pullealle organisoijanaiselle, toivottavasti tapaaminen Halosen kanssa meni hyvin! Terveisiä kolmen tytön isälle joka ajaa rekkaa työkseen! Terveisiä nuorelleparille jotka innostuivat kun saivat liftarin kerrankin kyytiinsä! Terveisiä venäläisille jotka ovat ottaneet minut kyytiin ja tarjonneet aamupalaa, teetä ja keksejä, kiitokset! olisin nääntynyt nälkään ilman teitä! Terveisiä nuorisoa hoitavalle vanhalle miehelle joka käy alpeilla vaeltamassa, tervesiä nuorelle miehelle joka tykkää puuhailla teltassa, terveisiä serkun sulhasen äidille joka otti meidät vessasta kyytiinsä...

Kiitos teille hyvät ihmiset. Ei sinulle saksalainen pelottava nuorukainen, kiitos kyydistä mutta muuten grrrrr!

Ehkä joskus annan piut paut julkiselle kuvalleni. Ehkä joskus minkin kirjotan shokeraavaa blogia lihavan naisen elämästä. Mutta nyt kirjoitan vain blogia lihavan naisen elämästä. Ja toivon että sosiaalinen media ei olisi aivoton sosiaalinen media. Se on yksi kanava. Se voi olla ensivaikutuksen kanava. joten miettikää saamaanne vaikutusta kahdesti, ja miettikää kahdesti mitä kirjoitatte. Kiitos ja näkemiin.