Pahoitteluni, vuodatus, jos toimisit olisit hyvä blogipaikka mutta en vain jaksa udenkin raudan jälkeen tapella ongelmien kanssa.

Päivitys! Uusi blogiosoitteeni on misluck.blogspot.fi/. Huomioithan että tästä puuttuu se perässä oleva s, ihan vain misluck on nyt. Muista päivittää osoite jos olet ihana ja olet seurannut minua.
Kiitokset vanhalle sen mitä kesti, saatan päivitellä noita vanhoja kuvia tänne joskus jos jaksan ja tuo kuvapalvelin ei töki noin kamalasti että tämä jää tänne historiaa pitämään yllä, mutta nyt kohti uutta!

Miettinyt joko vaan jatkaisi tästä sitten eteenpäin ja ottaisi paremmat varmuuskopiot upatuista kuvista. Antaisi koko alkublogin olla. Tai sitten yrittäisi sitäkin elvyttää. Voi ärh.  Typerät Vuodatuksen tyypitkin informoi asioista FACEBOOKISSA enikseen. voi kiitos miten hienoa, ei tullut sitten mieleen että kaikki ei siellä ole? En haluaisi antaa Googlellekaan kaikkivaltiaan asemaa mutta sarjisblogiakaan en jaksa pitää ja tähän mennessä helpoiten löytyvimmät ja näkyvimmät ois tämä, googlen ja sarjisblogit.

Että perse. Ojasta allikkoon. Ehkä minä vain poistan ison osan vanhoista päivityksistä ja jatketaan tästä... Kuhan täältä suosta noustaan.

Vuodatuksen serverit tosiaan kuolivat ja vaihtoivat samalla sitten kaiken, siksi on ollut hiljaista, toimimatonta ja siksi kaikki kuvat ovat kadonneet blogista.

Harkitsin tässä että joko muuttaisi täältä pois mutta toisaalta serverien uusinta ja huolto voi antaa tänne nyt sitten sitä kauan kaivattua toimivuutta, monelaista ongelmaa kun on vuodatuksen kanssa ollut kommentoinnista lähtien. Jongin aikaa menee että saan kuvia palautettua ja kaikkia en varmaan edes jaksa palauttaa mutta katsotaan nyt uudestaan miten tämä homma toimii täällä.

Kamalastihan sitä on sattunut mutta siitä myöhemmin kun kamalasti tulee vielä sattumaan.

Olkaa kilttejä ja jättäkää silti puumerkkinne vierailusta, kommentteja on aina mukava lukea ihmisisltä.

Jos haluatte vetää itkupotkuraivarit niin senkun vedätte. Vaikka keskellä kauppaa voi heittäytyä selälleen ja alkaa paiskoa alahyllyn tavaroita ja huutaa pahaa oloa pois. Teiniangstinkin piikkiin mokoma menisi, mutta alapa kolmikymppisenä edes kotona hakata nyrkein lattia ja parkua ni jo on kylän ämmät oven takana kysymässä että mitä *****a.
Niin nyt ahistaa ja uuvuttaa ja on pahaa elämä että tekisi mieli vetää kunnon itkupotkuraivarit, lukkiutua makuuhuoneeseen ja hakata tyynyllä kaikki sisääntulijat. Parkua vaan lakanat märiksi ja sitten koomata apaattisena pari viikkoa sängyn alla. Pahan tuulen taas iskiessä purra jokaista joka nilkkansa liian lähelle sängyn reunaa tuo. Otan pompun kaveriksi, sillä on terävät hampaat. Saapi tuoda miulle porkkanoita nälkään purtavaks. Mut ei; tee töitä, hoida elukat, siivoa, kokkaa, kanna puuta, huolehi pihasta, sulata pakastin etä sato mahtuu talven varalle, katso että talveks on hankittu tarpeeks puuta, hakkaa lisää, kaada puita ja raahaa ne liiteriin, pelasta maailma, pyöritä universumia, ratkase nälänhätä ja vaiha suomen poliitikot pätevämpiin, tasapainota talous, eroa eurosta ja keksi mistä rahat elämiseen. Samalla pitää tietysti muistaa mielistellä ukkoa ja helliä sitä että se jaksaa ajaa autoa. Siitähän sille maksetaan. Sehän se talon ja suurimmat laskut maksaa. Vaan eipä arvosta mokoma että emäntä jyrsii keittiön jakkaran jalkaa ja huutaa ja parkuu niin että listat homehtuu. Ei mene vakuutuksen piikkiin vahingot.

Mutta tämän mekon takaosan ja kaula-aukon linjan halusin;

Valitettavasti kaavat eivät olleet sekotettavissa keskenään joten sitten itse leikkelin ja leikin ja revin viikon hermoja kokonaisuuden kanssa. Selkäosa oli pussi, tissit ei asettuneet, kaula-aukko oli kamala, sitten se oli liian pieni, mekko puristi, jopa 6cm lisäyksen jälkeen se oli liian nafti mutta hermo meni ja aika loppui joten olkoot. Sitten tappelemaan vuorin kanssa että siitä saa sopivan. Eihän siitä hieno tullut mutta eipä se ulospäin näykään. Helman tein salsahamemaiseksi (helpoin ja kangasystävällisin) ja reunaan rypytin 4 metriä 2 eriväristä tylliä suikaleiksi leikeltynä. Sanotaanko että monen tunnin homma, käytin box pleat:eja saadakseni siistin rypytyksen aikaan, eli jokane ryppy käsin tehä ja nuppineulata kiinni.

Alushameen sain muistaakseni maanantaina valmiiksi (yöllä). Tiistaina siis piti saada päällishame valmiiksi koska keskiviikkona ei ehtisi enää ompelemaan. Tässä mallailen etuosan hamepalaa kohdilleen. Loppuhelma mallailtiin samalla mallilla. Kuvia halusin ottaa enemmänki mutta pokkarista loppui jo paristo ja sen jäämillä yritin kuvata kamalalla kiireellä niin eihän niitä sit jaksana eikä ehtinä.

Oli kyllä kammottava prosessi tämä mekko enkä ole tyytyväinen mutta kyllä tällä nyt parit juhlat menee. Sitten revin yläosan irti ja teen sen uusiksi. Helman tein helposti ratkottavaksi ja irrotettavaksi että sen saa sitten uuteen mekkoon helposti siirrettyä. tai siis uuteen yläosaan. Ihan liian kiire oli. Katsoo nyt ehtiikö tuohon alle tehdä korsettia sinne häihin ettei ihan noin rutistetulta näyttäs.

Laitan vielä kuvia juhlista kun on mekko silitetty ja alushameet on kohillaan ja rintsikat päällä. Ja emäntäkin fiksuman näköinen kuin yliajetun oravan olonen.

Tällaisia ruusuja olen neulonut pelatessani Simssiä, lukiessani tai DVD:tä katsoessani. Helppoja, kauniita ja monimuotoisia. Ohje on täältä. (Ihana blogi muuten on tuo, selailkaa! Nautin siitä että joku näkee niin paljon vaivaa kuviensa eteen. Täällä kun suutarin lapsilla ei ole kenkiä eikä paljon taida jalkojakaan... :D )

Tämän huivin neuloin ystävälleni lahjaksi. Lanka on Rowan fine lace joka yllätti positiivisesti. Lanka on 80% Baby Suralpacaa ja 20% Merinovillaa, ja uskomattoman riittoisaa. Ei paina mitään, on henkäyksenkevyt mutta lämmin. Minun budjetille hintava (8-9e/50g) mutta ostan kyllä uudestaan, tykästyin kovin.  Ohje on Ullan Henkäys. (Nyt minäkin näin edes vähän vaivaa kuvan eteen) Tuolla ylläolevan ruusun ohjeella olen tähänkin huiviin tuon lisäkeruusun neulonut.

Tämä nyt ei ole ihan täysin omaa käsialaa, vaan kirppislöytö. Ilmiselvästi oli paita mutta tässä ei ollut minkäänlaista pääaukkoa! Joten leikkasin etumuksen auki ja virkkasin siihen renuksen ettei ala neule purkaantumaan, odottaa vielä lisää pitsiä etumukseen. Ainut huono puoli tässä on että tuo alapitsi tulee vyötärölle jolloin tämä saa minut näyttämään aka pullukalta laatikolta. Mutta kun se on niin nätti...

Tämä huivi valmistui jo viime syksynä. "Jo", sen piti olla valmis kesällä pidettyihin häihin mutta eipä vain valmistunut. Ohje on Suuri Käsityö lehdestä, virkattu paloista, mutten nyt muista mistä lehdestä. Nyt sain aikaan laitettua huonosti pingottumaan ja kastelin että tuossa suoristuu minkä suoristuu ja sit pitäs varmaan nuo langanpäätkin päätellä. Viimeisteystä huolimatta on ollut käytössä. Tämä on iso huivi niin olen käytänyt sekä viittana, kaulahuivina että hameen pitsiesiliinana.

Anopin kanssa kävimme shoppailemassa Joensuussa kun hän oli täällä käymässä. Tutustutin anopinkin siihen ihmeaineeseen jonka Kicksistä löysin; silmänympärysvoide joka saa pandasilmät katoamaan! Siinä on jotn valoaheijastaia hiukkasia ja se vilkastaa verenkiertoa vai nesteenkiertoa että se häivyttää sitenkin sitä tummuutta. Ja se ihan oikeasti toimii jopa. Perskutarallan kallista ainetta mutta minä ja valaistuneet pandasilmäni olemme myyty. (Jotn Laureesia se taisi olla?) Kaupanpäällisiksi sitten saimme tuoksunäytteitä ja minä valitsin tällaisen omakseni. Versace on vain kallis nimi minulle mutta itseasiassa pidän tuoksusta todella paljon. Aika ylellisen näköinen.... :)

Rosen mukana tuli muuten pupu jota en olekaan vielä esitellyt. Hän on pomppu, sukupuoli tuntematon, ja hieman ujo.

Pomppu on ollut tallipupuna ja oli meilläkin karsinassa Rosen kaverina. Rose kuitenkin jatkuvasti hyökkäili pupun kotia vastaan kun halusi pupun ruuat eikä tuntunut kamalasti piittaavan loppujen lopuksi oliko Pomppu karsinassa yöt seurana vai ei, niin otimme pompun sitten kylmäksi kaudeksi sisäkaniksi. Nyt kun on ilmat lämmenneet olemme kaivaneet metallisen pupuhäkin esiin ja se odottaa putsausta ja hoitotoimenpiteitä ja sitten pomppu pääsee pihalle tuhoamaan voikukkia.

Kookit on ennallaan. Tuppi on karvainen ja kiero, Rora juoksee kuin mielipuoli ja nuolee.

 

Olen saanut puutarhan kukkimaan! Minä sitten rakastan tulppaaneja, niitä pitää saada lisää!

Vanhassa talossa et ole koskaan yksin -ampiaisia on jo sisältä saanut tappaa, sokerimuurahaisista ei pääse pommillakaan eroon, lentomuurahaiset vie järjen, hämähäkit ei katoa vaikka kuinka niitä ja niiden verkkoja imuroi pois... Onneksi sentään pihalla on mukaviakin kavereita. Rohkeita sisiliskoja jotka rakastavat kivikkopuutarhani lämpöä. Niitä saa kuvata läheltä, silittää ja viihtyvät kädessäkin kun ne on koiren suilta pelastanut.

Uutta kukkapenkkiä olen kaivanut. Tänään kaivoin taas lisää. (Nyt on jo oikeassa koossa toisin kuin kuvassa) Enää pitäisi kaivaa syvältä asti hiesu ja savi pois, kitkeä rikkajuuret siitä pois, laittaa pohjalle lantaa ja olkia ja sitten vanha maa päälle ja sen päälle vielä uusi multa ni hyvä tulee. Kukkia on jo jonkin verran odottamassa, pitäisi saada jo multaan kun kuivaavat tuossa rappusilla oottaessa.

Jotta saisi sisältä herneet ja tuoksuherneet pihalle rakentelin jämälaudoista laatikon niille. Prosessi on tässä kesken ja koska reunat ovat osittain moottorisahalla leikatut en taida edes lopputulosta näyttää. Muuten on siisti paitti ne kulmat :D  En jaksanut tuolla käsisahalla kihnuuttaa enää. Vanha ikkuna odottaa että tekisin sillekin oman laatikon ja laittaisin tomaatit sinne kasvamaan.